3. Koirapuistossa

Eilen ja tänään käytiin Neron kanssa tässä lähistöllä sijaitsevassa koirapuistossa. Harjoiteltiin siellä vähän vapaana oloa, sillä muutaman kerran Nero on lähtenyt vähän omille teilleen metsä retkillä vapaana ollessaan... Nero on hieman jästipää välillä ulkona ja kun sopiva haju osuu nenään niin se vie Neron ihan mukanaan, eikä se kuule enää mitään siinä vaiheessa. Ostettiin sitä varten koirapilli, sillä sitä puhaltaessa on Nero ainankin aina tähän mennessä tullut luokse.

"Pääsenks mäki penkille?"

Nero uinnin jälkeen.

 Eilen koirapuistoon tullessa oli toisella puolella kaksi vähän isompaa koiraa, joten me mentiin pienten koirien puolelle jossa ei ollut ketään. Siellä harjoiteltiin vähän luokse tuloa sekä vierellä kävelyä. Nero tuli tosi hyvin luokse ihan käskystä eikä minun tarvinnut edes käyttää pilliä. Nero kävi myös vähän tutustumassa ison puolen kahteen koiraan (tosin aita oli välissä). Nero oli niin innoissaan koira kavereista, että juoksi jopa ihan täysiä päin aitaa. Vähän sattui etu tassuun, mutta se meni onneksi nopeasti ohi. Puisto reissun jälken käytiin vielä viereisellä rannalla vähän kahlaamassa. Nero riehui vedessä niin paljon, että kompastui ja kömmähti päälleen veteen. Loppu päivän Nero vaan makasi ja oli ihan puhki.

Poseerausta

..ja taas poseerausta.

 Tänään käytiin aamulla taa koirapuistossa. Tällä kertaa siellä ei ollut ketään, joten saatiin rauhassa harjoitella mm. luokse tuloa. Nero oli super kiltti ja juoksi innoissaan luokse heti ensimmäiseltä kutsumalta. Kyllä siitä vielä ihan hyvä koira tulee. Ehkä uskallan jo koittaa miten se tottelee ihan vapaana ilman mitään aitoja ympärillä. Kameran unohdin molempina päivinä kotiin, joten koirapuistosta otetut kuvat ovat puhelin kuvia.

2. Kuvailua!

Oltiin siis tänään Neron kanssa rannassa lenkillä ja Johanna otti meistä paljon kuvia, joten postaus on nyt tosi kuva painotteinen. Nero on kasvanut hyvin ja painoa on tullut hyvin lisää. Ruoka annos ollaan pienennetty neljästä kolmeen ja viimeiset matolääkkeetkin Nero sai juuri. Nyt ollaan lenkkeilty paljon mäyräkoira tyttö Ellin kanssa. Ihan hyvin Nero ja Elli tulee toimeen, mutta Elli ei aina oikein pidä kun Nero loikkii ja hyppii sen päälle niin innoissaan. Nerosta on tullut paljon rohkeampi ulkona ja se käveleekin siellä nykyään tosi hienosti.

1. Aloitus

Päätin nyt hevosblogini rinnalle tehdä toisen blogin joka kertoo arjesta uuden koiranpennun kanssa. Blogissa siis päätähtenä toimii australianpaimenkoira Nero, jonka kanssa olisi tarkoitus käydä näyttelyissä ja harrastaa agilitya. Nero on vähän yli 12 viikkoinen uros koira.

 Minä itse olen 16-vuotias tyttö Lappeenrannasta ja harrastan ratsastusta sekä pian myös agilitya. Minulla on hoitoponi Ninnu josta toinen blogini kertoo. Ennen Neroa on meillä ollut yksi koira, Mimmi. Mimmi oli walesinspringerspanieli ja kuollessaan 6 ja puolivuotias. Mimmi kuoli 31.3.2015 ja pian jo alettiinkin etsiä uutta koiraa, sillä elämä ilman koiraa oli niin outoa. Ensin ajateltiin toista walesia, mutta tultiin siihen tulokseen että se olisi liikaa Mimmin näköinen ja muistuttaisi koko ajan siitä. Toinen vaihtoehto oli labradorinnoutaja, mutta lopulta päädyttiinkin tähän meidän sinisilmäiseen aussipoikaan.

 Nero muutti meille 14.5.2015, joten se on nyt meillä reilun kuukauden asustellut. Nero on vielä aika arka ulkona ja kävely onkin oikeastaan sitä että se pysähtelee lähes koko ajan. Sisällä sitä virtaa löytyy! Muutamia temppuja on sille jo opetettukin, esim. istuminen ja makaaminen sekä tule ja paikka käskyt. Postauksia tähän blogiin varmaan enemmän tulee kunhan päästään agility ja näyttely ura aloittamaan!