3.12.2017

63. Aina ei voi onnistua

Tänään oltiin Kotkassa virallisissa agikisoissa. Ei meidän parhaat, muttei huonoimmatkaan kisat. Mentiin tosiaan kaksi rataa, molemmat agiratoja. Yksi tulos meillä kakkosluokasta on ja se on hypäriltä, joten en uskaltanut hypärille ilmottautua kun minun tuurilla olisi sieltä tullut tulos ja agiradat menneet ihan penkin alle. Nerolle muutenkin kolme rataa tuntuu olevan vielä liian paljon keskittymisen kannalta, jonka vuoksi ollaan nyt menty aina max kaksi rataa kisoissa.

Kahdet viimeisimmät kisat on meillä sujuneet tosi hyvin ja koira on ollut hyvin mukana sekä on oikeasti ollut tunne, että ollaan radalla yhdessä samaan suuntaan menossa. Toisinkin on ollut. Viime keväänä, meidän aloitettua kisaura, Nero karkasi joka kerta vähintään moikkaamaan tuomaria. Ulkokisoissa ei edes kehdattu käydä enää Pyhtään kisojen jälkeen, joissa Nero taivasteli oikein urakalla. Kesän mittaisen kisatauon aikana on tilanne kuitenkin muuttunut. Tänäänkään ei koira karannut mihinkään, edes moikkaamaan tuomaria. Mutta kun edellisestä ongelmasta päästään, on uusi jo edessä...

Nerolla on aina ollut tosi hyvät kontaktit. Meillä siis ollut tähän asti käytössä 2on2off, eli pysähdyskontaktit. Luulenkin, että meidän tämän hetkinen ongelma on saanut alkunsa hyvistä kontakteista. Nero tosiaan on aina pysähtynyt tosi hienosti kaikkien kontaktiesteiden päähän, jonka vuoksi olen huomannut että kisoissa ja nykyään myös ratatehtävissä olen itse ruvennut lepsuilemaan pysähdyksessä. En ole siis Neroa enää yhtä orjallisesti esteiden päähän vaatinut pysähtymään vaan on riittänyt, että kunhan vaan osuu kontaktipinnalle. Luultavasti tästä johtuen, on N ruvennut loikkimaan kontaktipinnan yli, etenkin A-esteellä... ja niin meille kävi tänäänkin. 


©Mette Kuntola


Ekalla radalla sössin itse alkuun, josta 5 ja lisäksi saatiin 5 A:lta, eli 10 yhteensä... Tosiaan keinun jälkeen olin suunnitellut tekeväni valssin, jotta saan puolen vaihdettua. Nero kuitenkin meni keinun sen näköisesti, että pelkäsin sen vetäisevän lentokeinun siihen. Jäin katsomaan sitä ja Nero ei pysähtynyt keinun päähän vaan livahti vähän ennen aikojaan (osui siis kuitenkin kontaktille), jonka vuoksi en kerennyt vaihtaa puolta ja meille tuli kielto hypylle. Loppu rata meni ihan ok lukuunottamatta A:n loikkaamista...

Toinen rata oli mielestäni parempi, vaikka sieltä hylky tulikin. Alkurata meni vähän miten meni. Kepeiltä vitonen, kun Nero ampaisi väärään välikköön aloituksessa ja A:lta toinen vitonen loikkaamisen vuoksi. Tällä radalla kuitenkin tajusin korjata ja laitoin Neron takaisin A:lle. Loppurata meni mielestäni kivasti ja melko sujuvasti. Puomille ja keinulle tuli ihan kivat kontaktitkin, vaikka ei täysin pysähtynytkään. 

Vähän tietysti harmittaa, mutta olen siitä ylpeä ja super tyytyväinen, että Nero kuitenkin teki minun kanssa hommia koko ajan eikä haaveillut omiaan. Seuraavat kisat ovatkin vasta ensi vuoden puolella ja tulosten metsästys jatkukoon. Nyt aletaan ahkerasti treenaamaan kontakteja ja päädyin nyt kokeilemaan juoksareiden opetusta. Nero ei kuitenkaan ole mikään kaikista nopein, jonka vuoksi juoksarit voisivat olla paremmat kuin 2on2off, joka syö aikaa melko paljon. Juoksukontaktien opetuksesta tänne varmasti tulossa päivittelyä, kunhan alkuun päästään. Nyt vaan treeniä, hyvä siitä tulee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti