Meidän läheisen koirapuiston käyttäjät ovat pääosin toisilleen melko tuttuja, joten koiratkin tuntevat toisensa. Kuitenkin kun sinne ilmaantuu joku uusi koira, etenkin nuori uros kahden vanhemman uroksen ja yhden nartun sekaan, ei tulos ole välttämättä kovin hyvä. Me Neron kanssa kerran siis päätettiin lähteä puistoon katsomaan saataisko kaveria. Isojen puolella oli kaksi urosta ja yksi narttu. Nero tosiaan oli huomattavasti nuorempi kuin nämä kaksi muuta urosta ja joutuikin heti silmätikuksi. Toinen uroksista alkoi jahtaamaan Neroa ja ahdisti tämän koko ajan aidan ja itsensä väliin. Sitten täysin varoittamatta koira hyökkäsi ja seuraavassa hetkessä Nero makasikin jo kyljellään maassa ja tämä toinen uros oli sen päällä hampaat kurkussa kiinni. Saimme omistajan kanssa koiran irti Nerosta ja lähdettiin hyvin vikkelään pois puistosta. Mitään vammoja ei tullut, onneksi on paksu karvapeite, mutta tosi paljon säikähdettiin sekä koira että minä. Ja vielä selvennykseksi, tämä kimppuun käynyt uros ei ollut omistajan mukaan koskaan ennen tehnyt mitään vastaavaa tai ollut kellekkään toiselle koiralle agressiivinen. Me tultiin kuitenkin vasta viimoisena paikalle, kun muut koirat olivat jo olleet puistossa pidempään. Nero taisi meidän puistoon tullessa kiinnostua liikaa nartusta ja vanhempi uros päätti näyttää ettei se ole sopivaa. Onneksi ei mitään pahempaa sattunut. Tässä taas hyvä esimerkki siitä, kuinka ollaan eläinten kanssa tekemisissä ja ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu.
Onko muille sattunut vastaavanlaisia tilanteita?
Voi kurjuus. Varmasti kaikilla aktiivisesti puistoilevilla on vastaavanlaisia kokemuksia. Meille ei ole onneksi ikinä mitään pahempaa sattunut, mutta juuri tällaisten tilanteiden vuoksi ei kauheasti puistoillakkaan. Mielummin sovitaan leikkitreffit jonnekkin metsään tai pellolle. Toivottavasti Nerolle ei pahempia traumoja tuosta jää.
VastaaPoistaTämän jälkeen ei olla puistossa käyty ja tuntuu ettei ehkä koira sinne oikein haluakkaan, sen verran säikäytti. Nerolle ei onneksi (ihme kyllä) jäänyt mitään suurempaa pelkoa toisia uroksia kohtaan, ehkä hieman isoja koiria arastelee muttei onneksi sen pahempia traumoja tullut. :)
PoistaHui kauhistus, tuollainen säikäyttää varmasti koiran ja omistajan, hyökänneen koiran omistajasta puhumattakaan!
VastaaPoistaJuuri tämänkaltaisten tilanteiden takia me ei olla käyty koirapuistoissa kertaakaan,ja ei ole tarvettakaan - koiraa on sosiaalistettu kaupungilla, aidatuilla pihoilla ja muualla, joten meillä on homma hoidossa ;)
Toivottavasti Nerolle ei jää tuosta mitään traumoja, ja pystytte jatkossakin käymään puistoissa jonkin verran,:)
Pollenkirjakarsina.blogspot.fi
No kyllä! Ikinä ei mitään aktiivisia puistoilijoita olla oltukkaan, mutta tämän jälkeen on meiltä jäänyt oikeastaan kokonaan vieraiden koirien kanssa puistoilu pois. Tuttujen koirakamujen kanssa pääosin nykyään juoksutettu irti. Tämä todisti kyllä sen, ettei siitä omankaan koiran käytöksestä voi aina olla täysin sata prosenttisen varma etteikö se kenellekään tekisi mitään.
PoistaOllaan kans aktiivisia puistossa kävijöitä. Vielä kun paronia ei ollut niin kävin Toten kanssa eräänä päivänä puistossa ihan normaaliin tapaan. Sitten paikalle tuli jämtlannin uros. Omistaja vakuutti että kaikki ok, hänen koira on kiltti. Niin laskettiin koirat samaan tilaan. Jämtti haisteli tottea muutaman sekunnin ja varoittamatta kävi suoraa kurkkuun kiinni! Ei muuta kun koirat irti ja totte lääkärille. Jämtti puri pari sentin ohi valtimosta. Ollaan jatkettu tämän jälkeen puistoilua mutta vieraiden isojen koirien kanssa ollaan oltu tosi tarkkoja että kenen kans mennään yhtä aikaa :)
VastaaPoistaEikä.. Teillä sattuikin vähän pahemmin, mutta onneksi ei valtimoon osunut. Nuo on aina tosi ikäviä, kun koira hyökkää ihan yllättäin varoittamatta kiinni ja meidänkin tapauksessa ei kyseinen koira ollut ikinä mitään vastaavaa tehnyt. :/ Mutta kiva kun vielä jatkatte puistossa käymistä! :)
PoistaMe ei puistoilla juuri siksi, että vieraista koirista ei ikinä tiedä, vaikka omistaja vakuuttaisikin niiden olevan kilttejä. Mun omat ei myöskään oo ihan parhaimpia puistokoiria, Nalaa vaan ahdistais olla siellä, Nutu saattaiski innostua leikkimään, mutta se ei tunne sellaista kuin nätisti leikkiminen, leikkii rajusti.
VastaaPoistaSama, ikinä ei voi tietää tuleeko koirat toimeen, vaikka kuinka omistaja vakuuttelisi koiran olevan kiltti. Nerollakin monesti leikit menee rajuiksi, etenkin kun tuo tykkää enemmän pienistä koira kavereista kuin isoista. Nero ei vaan aina oikein meinaa muistaa painavansa sen 26kg... :D
PoistaMulla on alkanut oma uros vähän hermoilemaan tässä vuoden iän kynnyksellä, lähinnä selvästi pienikokoisemmille uroksille, jotka yrittävät jatkuvasti alistaa. Ei tosin koskaan oikeasti pure, mutta näyttää rajulta. Välillä kyllä vastapuolella heiluu häntäkin, että ei näistä aina ota selvää... Enemmän ehkä sellaista nuoren koiran hormonimyrskyjen aiheuttamaa äkillistä hermostumista kuin aggressiivisuutta. Koda kun on itsekin vähän hämillään hermostumisen jälkeen. Ei varmaan osaa vielä oikein säädellä hermojaan niin että osaisi vain ärähtää. Yritän olla puistossa pieniä hetkiä ja etenkin pienten urosten kanssa kehun kovasti, kun Koda on nätisti.
VastaaPoistaJa on niitä kokemuksia meillä noinkin päin, meidän läheisessä koirapuistossa käy usein huskyja, joita on samalla omistajalla useita, joten ne ovat selkeä lauma eikä siihen vieras, nuori uros sovi joukkoon. Ymmärtävät nykyään onneksi lähteä kun tullaan Kodan kanssa paikalle, olen vähän kritisoinut sitä, että tuo tuollaisia koiria koirapuistoon jotka käyvät enemmän tai vähemmän jokaisen vieraan uroksen kimppuun...
Pehkonelamaa.blogspot.fi