63. Aina ei voi onnistua

Tänään oltiin Kotkassa virallisissa agikisoissa. Ei meidän parhaat, muttei huonoimmatkaan kisat. Mentiin tosiaan kaksi rataa, molemmat agiratoja. Yksi tulos meillä kakkosluokasta on ja se on hypäriltä, joten en uskaltanut hypärille ilmottautua kun minun tuurilla olisi sieltä tullut tulos ja agiradat menneet ihan penkin alle. Nerolle muutenkin kolme rataa tuntuu olevan vielä liian paljon keskittymisen kannalta, jonka vuoksi ollaan nyt menty aina max kaksi rataa kisoissa.

Kahdet viimeisimmät kisat on meillä sujuneet tosi hyvin ja koira on ollut hyvin mukana sekä on oikeasti ollut tunne, että ollaan radalla yhdessä samaan suuntaan menossa. Toisinkin on ollut. Viime keväänä, meidän aloitettua kisaura, Nero karkasi joka kerta vähintään moikkaamaan tuomaria. Ulkokisoissa ei edes kehdattu käydä enää Pyhtään kisojen jälkeen, joissa Nero taivasteli oikein urakalla. Kesän mittaisen kisatauon aikana on tilanne kuitenkin muuttunut. Tänäänkään ei koira karannut mihinkään, edes moikkaamaan tuomaria. Mutta kun edellisestä ongelmasta päästään, on uusi jo edessä...

Nerolla on aina ollut tosi hyvät kontaktit. Meillä siis ollut tähän asti käytössä 2on2off, eli pysähdyskontaktit. Luulenkin, että meidän tämän hetkinen ongelma on saanut alkunsa hyvistä kontakteista. Nero tosiaan on aina pysähtynyt tosi hienosti kaikkien kontaktiesteiden päähän, jonka vuoksi olen huomannut että kisoissa ja nykyään myös ratatehtävissä olen itse ruvennut lepsuilemaan pysähdyksessä. En ole siis Neroa enää yhtä orjallisesti esteiden päähän vaatinut pysähtymään vaan on riittänyt, että kunhan vaan osuu kontaktipinnalle. Luultavasti tästä johtuen, on N ruvennut loikkimaan kontaktipinnan yli, etenkin A-esteellä... ja niin meille kävi tänäänkin. 

©Mette Kuntola

Ekalla radalla sössin itse alkuun, josta 5 ja lisäksi saatiin 5 A:lta, eli 10 yhteensä... Tosiaan keinun jälkeen olin suunnitellut tekeväni valssin, jotta saan puolen vaihdettua. Nero kuitenkin meni keinun sen näköisesti, että pelkäsin sen vetäisevän lentokeinun siihen. Jäin katsomaan sitä ja Nero ei pysähtynyt keinun päähän vaan livahti vähän ennen aikojaan (osui siis kuitenkin kontaktille), jonka vuoksi en kerennyt vaihtaa puolta ja meille tuli kielto hypylle. Loppu rata meni ihan ok lukuunottamatta A:n loikkaamista...

Toinen rata oli mielestäni parempi, vaikka sieltä hylky tulikin. Alkurata meni vähän miten meni. Kepeiltä vitonen, kun Nero ampaisi väärään välikköön aloituksessa ja A:lta toinen vitonen loikkaamisen vuoksi. Tällä radalla kuitenkin tajusin korjata ja laitoin Neron takaisin A:lle. Loppurata meni mielestäni kivasti ja melko sujuvasti. Puomille ja keinulle tuli ihan kivat kontaktitkin, vaikka ei täysin pysähtynytkään. 

Vähän tietysti harmittaa, mutta olen siitä ylpeä ja super tyytyväinen, että Nero kuitenkin teki minun kanssa hommia koko ajan eikä haaveillut omiaan. Seuraavat kisat ovatkin vasta ensi vuoden puolella ja tulosten metsästys jatkukoon. Nyt aletaan ahkerasti treenaamaan kontakteja ja päädyin nyt kokeilemaan juoksareiden opetusta. Nero ei kuitenkaan ole mikään kaikista nopein, jonka vuoksi juoksarit voisivat olla paremmat kuin 2on2off, joka syö aikaa melko paljon. Juoksukontaktien opetuksesta tänne varmasti tulossa päivittelyä, kunhan alkuun päästään. Nyt vaan treeniä, hyvä siitä tulee!

62. Paluu blogin ääreen

Nyt onkin aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Motivaatio bloggaukseen katosi aivan kokonaan ja blogin päivittely vaan jäi. Nyt kuitenkin tuntuu taas siltä, että tekisi mieli ruveta päivittelemään meidän kuulumisia tännekin. Postauksia rupeaa tänne tulemaan epäsäännöllisen säännöllisesti. Kirjoittelen oman mielen mukaan, silloin kun hyvältä tuntuu ja on jotain kerrottavaa.

Paljon on tässä kesän aikana kerennyt tapahtumaan. Viimeisimmässä postauksessa aloiteltiin meidän kisauraa agilityssa. Olin silloin hankkinut lisenssin ja oltiin suuntaamassa meidän ekoihin virallisiin agikisoihin Kotkaan. Tänäkin viikonloppuna suuntana Kotka, tosin nyt jo 2 luokkalaisena. Saatiin tosiaan silloin jo heti meidän ekoista kisoista eka LUVA ja kesän mittaan käytiin muutamissa kisoissa vaihtelevalla menestyksellä. Lokakuussa kuitenkin noustiin jo kakkosiin ja nyt jo kasassa eka tuloskin kakkosluokasta. Tällä hetkellä siis tähtäimenä kolmosluokka.

Meidän kisaura on tosiaan sujunut vaihtelevalla menestyksellä, johon voisin paneutua lisää myöhemmin eri postauksessa. Lähes koko kesä pidettiinkin kisataukoa jatkuvien epäonnistumisien vuoksi. Ja tauko auttoi, nyt syksyllä on sujunut paremmin. Toivotaan, että onnistumiset jatkuisivat huomennakin.

Agilityn ohella on toki muutakin touhuttu. Ollaan muun muassa aloitettu kokonaan uusi laji sekä pari vanhaa lajia on jäänyt kokonaan pois. Toko ja pk jutut on oikeastaan kokonaan jääneet pois jo melko kauan aikaa sitten. Perus tokon sijaan innostuin rally-tokosta meidän edellisen agikouluttajan innoittamana ja käytiin muutamissa treeneissä. Neron osatessa perus seuraamiset ynnä muut, lähti rally-toko sujumaan heti melko hyvin. Päädyttiin käymään jo parien treenien jälkeen ekoissa virallisissa  rally kisoissa ja saatiinkin sieltä jo heti meidän eka hyväksytty tulos. Tarkoitus oli myös osallistua rally piirinmestaruuksiin, mutta valitettavasti Neron loukkaantumisesta seuranneen lääkekarenssin vuoksi jäivät ne kisat väliin. Ensi vuonna sitten!

Ensi kesän tavoitteena on myös vihdoin uskaltautua frisbee kisoihin. Nero on nykyään aivan hulluna kiekkojen perään ja fribailu taitaakin olla sen mielestä ihan lemppari harrastus. Vihdoin on tämä ohjaajakin oppinut kiekkoja edes jotenkuten heittämään, joten kisoihin oltaisiin sen puoleen varmaan jo valmiita. Intoa on myös tullut paljon lisää muihinkin lajeihin ja agilityssakin on nykyään vauhtia jo ihan kivasti, ainakin pääosin.

Paljon on kaikkea siis tauon aikana kerennyt tapahtua ja tässäkin postauksessa asiat tuli melko tiivistetysti. Voisin muutamia juttuja availla myöhemmin eri postauksissa, sillä kerrottavaa kyllä riittäisi. Tämä postaus lähinnä nyt oli vaan tällainen blogin herättely postaus ja nyt tavoitteena olisi yrittää pitää tämä mahdollisimman aktiivisena. Kevään yo-kirjoitukset kuitenkin lähestyvät, joka varmasti omalta osaltaan tulee postaustahtiin vaikuttamaan.

Postauksen kuvat © Emilia Nerq ja Jasmin Pyykkö