Nyt on ollut täällä vähän hiljaista kaikkien kiireiden keskellä. Pian kuitenkin alkaa kesäloma ja silloin jää aikaa enemmän blogillekkin. Neron kanssa ollaan paljon puuhailtu kaikenmoista. Aksa treenejä on mahtunut tähän postaus taukoon kolmet sekä yhdet itsenäiset hallilla treenailut. Ihan tuttuja juttuja harjoiteltu sekä hyppytekniikkaa ollaan tehty ja Nero meni jopa 65cm oikein hienosti. Pussia palauteltiin pitkästä aikaa mieleen viime treeneissä. Vähän kangasta pitää vielä nostaa, mutta kyllä se siitä. Myös kontakteja on alettu kotona portaita hyödyntäen treenaamaan. Muutaman toiston jälkeen Nero alkoi tajuta, mitä pitäisi tehdä.
 |
| Maanantai 25.4 |
 |
| Maanantai 25.4 |
 |
| Maanantai 25.4 |
 |
| Maanantai 2.5 |
 |
| Maananatai 2.5 |
 |
| Maanantai 9.5 |
 |
| Maanantai 9.5 |
 |
| Maanantai 9.5 |
Jasminin ja Domin kanssa ollaan käyty nyt paljon yhdessä treenaamassa sekä kerran koirakylpylässä. Pääosin frisbee juttuja, mutta tällä viikolla käytiin myös tottistelemassa. Jasminilta sain nyt ostettua koirafrisbee liivin itselleni suojaamaan, kun koira hyppää selkään tms. Frisbeepointilta tilasin myös kaksi uutta kiekkoa, tällä kertaa molemmat samanlaisia ja väriltänsä oransseja. Nyt ei pitäisi siis olla kiekosta kiinni saako koiruus sitä kiinni. Nero on hienosti oppinut hyppäämään selän päältä, kun olen kontallaan. Frisbeessä nyt enemmän keskitytäänkin freestyleen. Jossain vaiheessa tuntui myös ettei Nero edes yritä ottaa koppia kiekosta, mutta se on nyt parantunut huimasti. Tällä hetkellä oikeastaan se onkin vaan mun omasta heitosta kiinni, sillä Nero sen kyllä osaa kopata. Treeniä, treeniä niin hyvä tulee. Jasminille iso kiitos hyvistä opeista ja neuvoista!
Viime keskiviikkona oli tottistelu päivä kuten ylempänä mainitsinkin. Tehtiin perus juttuja: seuraamista, jääviä, pari luoksetuloa sekä ekaa kertaa kokeiltiin myös ruutua Jasminin opastuksella. Seuraaminen on parantunut huimasti ja saan pitää kättä ihan tavallisesti alhaalla, tästä saa olla ylpeä. Vähän oli moottori hukassa, liekö johtui helteestä. Ruutua kokeiltiinkin ihan uutena juttuna ja paremmin meni kuin osasin odottaa. Pääosin pidettiin lelu odottamassa ruudussa houkuttimena, mutta kerran koitettiin ilman ja ruutuun meni!
Harrastettu on melkeen väsymiseen saakka. Paljon ollaan kehitytty, mutta vielä on matkaa paljon edessä. Verta, hikeä ja kyyneliä on vuodatettu ja tullaan vuodattamaan jatkossakin. Mun ensimmäinen harrastuskoira, joten paljon on opittavaa myös mulla. Tällä hetkellä oon kyllä tosi tyytyväinen ja innolla opetellaan uusia asioita. Vaikkei Nero mikään vauhtihirmu frisbeen perässä tai agility radalla juostessaan olekkaan, on se silti maailman paras.
♥
(Postauksen kuvat: (c) Jasmin Pyykkö)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti