35. Agilitya, agilitya

Ei vitsit kuinka upee koira mulla on!♥ Niin onnistuneet ja antoisat treenit takana. Tehtävät oli haastavia, mutta tuli taas opittua uutta. Nero oli tosi hyvin kuulolla ja totteli hienosti, meidän mokat taisikin johtua vaan mun omista mokista. Itse aina tuppasin olemaan vähän väärässä asennossa tai liian hidas, joten N lähti sen takia eri suntaan kuin oli tarkoitus. Namipalkalla on selvästi osuutta näihin meidän onnistumisiin, ei enää karkailua ja pöllöilyä vaan keskittymistä. Nyt saa olla ylpeä ja onnellinen!

    Toinen tehtävistä, miksi serpentiiniksi sitä kutsuttiinkaan, oli meille vähän haastavampi. Oli kolme estettä vierekkäin niin kuin yllä olevassa kuvassa näkyykin ja niiden yli oli tarkoitus mennä. N olisikin osannut, mutta itse olin aina joko liian edellä tai useammin jäljessä. 2 este olikin tässä tehtävässä meille se haastavin, sillä Nero tuppasi aina pujahtamaan sen ohi tai menemään sen väärältä puolelta (itse kun en selkeitä ohjeita antanut). Muutaman kerran onnistuttiinkin ja omasta mielestäni meni suht hyvin, kun tehtävä kuitenkin oli melko haastava. Vähän oli esteissä jo rima korkeuttakin. Kaareva putkikin nykyään onnistuu ja siitä saa olla ylpeä!

    Seuraava tehtävä meiltä sujui hitusen paremmin. Eli koira jätettiin 1 esteen taakse ja itse menin 2 esteen luo ja siinä tarkoituksena oli ohjata koira pakkovalssilla 2 esteen yli ja siitä putkeen. Kunhan N tajusi jutun idean, onnistui tehtävä meiltä sen verran hyvin, että lopussa 2 este oli käännettynä jo täysin saman suuntaiseksi kuin 1 este. Tehtävät oli mukavan haastavia ja huomasin itse kuinka tarkka sen oman asennon kanssa täytyy olla. Pakkovalssissakin mun taaempana oleva jalka liikahti niin koiruus menikin sitten suoraan esteen yli. Nerosta on tullut tosi taitava, vielä kun itse oppis niin avot!