Peko eli palvelus- ja pelastuskoira koulutus on tottelevaisuus- ja maastokoulutuksia. Siihen kuuluu ihan perus tottelevaisuutta, kuten tokossa sekä myös maastossa tehtäviä haku-, viesti- ja jälkikoulutusta.
Meidän pekoilu on tällä hetkellä vaan tottelevaisuuden puolella, mutta tulevaisuudessa toivottavasti päästään myös maastoon treenaamaan.Meidän peko innostus lähti kesällä järjestetyistä peko teemapäivistä. Yhtenä päivänä aiheena oli seuraaminen, jota oltiin Neron kanssa kotona treenattu. Ajattelin, että on hyvä mennä tuonne jotta saadaan seuraaminen kuntoon ja hyviä vinkkejä siihen, että päästäisiin sitten agility aloittamaan joskus kun N osaisi seurata. No mentiin sinne ja noh.. suoraan sanottuna olin tehnyt kaiken ihan väärin. Olin seuruuttanut Neroa väärällä puolella, en ollut opettanut erikseen sivulle käskevää käskyä, en osannut oikeaa imuttamis tapaa sekä moni muukin asia oli mennyt ihan poskelleen. Sain teemapäiviltä tosi hyviä vinkkejä, joita lähdin sitten soveltamaan jatkossa. Minua puri peko-kärpänen, jos nyt näin voi sanoa. Onnekseni sain kuulla, että siellä on viikoittain peko treeniryhmä, johon kaiken tasoiset ovat tervetulleita. Aloitettiin siis käymään siellä.
Alussa hiottiin seuraamista ja siinä kehityttiinkin ihan supervauhtia. Nero on luonnostaan aika suora seuraamisessa, joka on helpottanut meitä todella paljon. Kun saatiin ohjaajan taidot kohdilleen, oli koira kuin seuraamisen luonnonlahjakkuus. Pikku hiljaa me alettiin hiomaan myös luoksetuloa sekä treenattiin ihan uusiakin asioita.
Nyt meillä on ollut ihan ohjatuista treeneistä taukoa, sillä ne ovat talvi tauolla. Tammikuussa taas jatkuu. Kotitreenamista ollaan kyllä tehty ja seuraamisessa on tapahtunut taas ihan huippu iso edistyminen. Me ollaan päästy imutuksesta kokonaan eroon ja Nero seuraa hyvin vaikka namikäsi ei olekkaan suun edessä. Ihan mahtava koira! Tulevaisuuden tavoitteena tällä hetkellä on joskus käydä BH-kokeessa, mutta ennen sitä me tarvitaan vielä paaaaljon treeniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti