Joulukalenteri luukku 4 |Neron pentuaika

Neron pentuaika oli ajoittain melko haastava. Tiesin rodun olevan energinen ja vaativan paljon aktiviteetteja, mutta yllätyin siitä kuinka hankala natiainen meille olikaan muuttanut, sillä edellinen koiramme oli tosi rauhallinen pentuaikanaan. Pari ensimmäistä viikkoa sujui suht hyvin, sillä Nero vasta tutustui uuteen kotiin ja meihin, mutta kun oltiin tarpeeksi tutustuttu alkoi se vähän riehakkaampi vaihe.. Nero puri ihan tosi kovaa ja paljon. Jos se sai suuhunsa jotain mitä ei olisi saanut ja menit sitä ottamaan pois, irvisti N oikein kunnolla ja puri. Välillä oli olo jo ihan toivoton sen asian suhteen ja tuntui, että ollaan tehty jotain niin väärin että Nerosta on tullut niin agressiivinen. Ja vielä kun alkoi kokoa tulla lisää ja koira kävi ihan kunnolla päälle puremaan, niin eihän se kovin kivaa ole.

 Nero tuli meille onneksi kesäloman alettua, joten se ei vielä silloin päässyt hirveästi tuhoamaan paikkoja, mutta kun syksyllä koulujen alettua se joutuikin olemaan yksin niin lähti tapetit, seinistä paloja ja myös huonekalut joutuivat järsimisen kohteeksi.

 Lenkeillä Nerolla oli ärsyttävä tapa hyppiä koko ajan päälle ja roikkua vaatteissa. Aina kun sitä kielsi tekemästä sitä, tuntui koiruus vaan innostuvan lisää!:DToisten koirien kohtaaminen sujui alkuun ihan hyvin, mutta kun rohkeutta alkoi tulla lisää niin tuli ihmeellinen vimma hypätä jokaisen koiran päälle. Nerolla tuota kokoa kuitenkin löytyy niin ei kovin mukavaa ole kun suht iso koira hyppää pienemmän niskaan.

 Nerolla ilmeni myös sellainen inhottava juttu, kun karkailu. Meidän edellisen koiran kanssa harjoiteltiin vapaana oloa jo ihan alusta alkaen omalla (ei aidattu) pihalla. Käytettiin siis kaikki iltapissatukset ihan vaan vapaana. Neronkin kanssa se alkuun toimi ihan hyvin, kunnes kerran käytin sitä pissalla ja en tiedä säikähti se jotain, mutta lähti juoksemaan karkuun. Onneksi ei lähtenyt kadulle päin vaan juoksi meidän naapurin pihaan josta sen sitten koppasin syliin. Sitten oli kyllä hihnassa myös niillä lyhyillä pissatuksilla, mutta ajateltiin kokeilla vähän ajan kuluttua uudestaan, että totteleeko Nero. Noh.. eihän se totellut. Taas toistui sama juttu, jonka jälkeen ei kyllä edes uskallettu kokeilla. Samoin kävi myös metsässä Neron ollessa vapaana. Nero lähti vaan juoksemaan metsän läpi omakotitalon pihalle, josta se sitten napattiin kiinni. Alkuun siis näytti ettei tuota koiraa taida ikinä voida pitää vapaana. Karkailu saattoi myös jotenkin liittyä siihen, että Neron isä oli ollut kova karkailemaan vielä Saksassa ollessaan. Kerran se oltiin jopa löydetty pariin otteeseen supikoiran loukusta, jonne se oli mennyt herkkujen perässä.

Sisäsiistiksi, ainakin melkein sisäsiistiksi Nero oppi melko nopeasti. Nero tajusi idean, että ulos pitää pissiä mutta eihän pienellä pennulla se kuitenkaan aina sisällä pysy. Pari kertaa kävi niin, että Nerppa oli ollut täysin sisäsiisti jo muutamia viikkoja, mutta sitten ne lirut kuitenkin pääsi taas tulemaan. Pääosin kuitenkin N oppi sen tosi hyvin.

Nykyään onneksi pureminen on melkeinpä hävinnyt kokonaan ja tavaratkin saa otettua suusta ilman mitään hampaiden näyttämisiä tai kuonon kurtisteluja. Enää ei ole myöskään mitkään seinät tai huonekalut saaneet enempää vaurioita, että tällä hetkellä menee vaan kaikki tyynyt, pipot ja huppareista vetoketjut. Lenkeillä hyppiminen on myös kokonaan hävinnyt. Nero osasi vähän aikaa sitten kävellä tosi hyvin hihnassa, mutta nyt taitaa olla joku murkkuikä vaihe päällä kun on unohtunut miten kävellään hihnassa. No eiköhän se vielä muistu mieleen. Vapaana Neroa uskaltaa nyt pitää, ettei se enää lähde karkuteille. Meidän Nerosta on vaan tullut kyllä niin kiltti kaikkien pentuaikojen ongelmien jälkeen. Sellainen ihana sylihauva!♥